Aivotutkija Minna Huotilainen toivoo, että 10 vuoden kuluttua musiikki kuuluisi itsestäänselvästi opetus- ja hoitoalan koulutukseen. ”Musiikki ja sen tuomat hyödyt kannattaa ottaa käyttöön rohkeasti”, hän kannustaa.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen näkee musiikkikoulutuksen ja sen tulevaisuuden hyvin laajasti. Hän haluaa muistuttaa, että musiikkikoulusta tarvitaan muuallakin kuin kohti muusikkoutta vievällä uralla.
”Varhaiskasvatus-, opetus- ja hoitoalalla musiikkikoulutuksesta olisi huikea hyöty. Musiikki pitäisi ymmärtää samalla tavoin kuin liikunta ja sen tuomat hyödyt. Kuten liikunnan, myös musiikin kouluttautumista tarvitaan vauvasta vaariin.”
Huikeat vaikutukset
Jos joku, niin Minna Huotilainen tietää, millaisia vaikutuksia musiikilla on ihmiseen. Hän on tutkinut musiikin vaikutuksia aivoihin 1990-luvulta lähtien. Alkuvaiheen teoreettisesta tutkimuksesta on edetty kohti oikeaa elämää. Tutkittavaa riittää edelleen.
”Suurin kysymys on edelleen se, miten musiikki voi vaikuttaa aivoihimme niin voimakkaasti. Olemme saaneet vastauksia jo useisiin käytännön elämään liittyviin soveltavampiin kysymyksiin, mutta tämä kysymys on vielä ratkaisematta.”
30 viime vuoden aikana suomalainen aivotutkimus musiikin vaikutuksista on noussut maailmanluokkaan, ja mielenkiintoisia tuloksia on löydetty runsaasti. Tutkimusten mukaan esimerkiksi laulaminen tehostaa vieraan kielen oppimista, musiikki auttaa matematiikan oppimisessa, musiikin kuuntelemista voi käyttää oman hyvinvoinnin ja itsemotivoinnin välineenä.
Musiikin sovellusalueita tutkitaan paljon myös ikääntyvissä aivoissa esimerkiksi muistamiseen liittyen. Mielenkiintoisena tutkimuksena Huotilainen mainitsee myös Ritva Torpan kuulovammaisten lasten kuulemiseen liittyvän tutkimuksen. Sen mukaan musiikki auttaa vaikeasti kuulovammaisten lasten puheenkuulemista.
”On selvää, että musiikinharrastaminen kannattaa ja se helpottaa monia haasteita. Siksi musiikki pitää ottaa yhä laajemmin käyttöön”, hän perustelee.
Rohkeutta peliin
”Ei kannata pohtia, kuinka hyvin itse osaa soittaa. Ajatus, että jos ei ole musiikkiopistoa käynyt, ei voi sairaanhoitajana käyttää musiikkia, on vahingollinen. Nyt voi unohtaa ne koulun musiikkitunnin palautteet huonosta lauluäänestä tai rytmitajusta. Musiikkia voi hyödyntää monella tavalla. Rohkeasti kokeilemaan”, hän kannustaa.Aivotutkijan mielestä onkin keskeistä, että tietyillä aloilla musiikin mahdollisuuksia ja sen käyttämistä työkaluna opiskeltaisiin jo osana ammattiopintoja. Nyt koulutusta on tarjolla lähinnä pistemäisesti eikä se tavoita kaikkia.”Esimerkiksi hoitoalalla työntekijöiden musiikkikoulutus ammattiopintojen aikana on erittäin tärkeää. Kaikille alalle valmistuville pitäisi antaa valmiuksia musiikin käyttämiseen heidän omassa työssään. Positiivisia tutkimustuloksia on niin paljon, että musiikin hyötyä osana työtä ei voi kiistää.”
Saavatko kaikki musiikkia?
iSuomea pidetään musiikkikoulutuksen ihmemaana. Minna Huotilaisen mielestä erityisesti suomalaista muskaritoimintaa ja sen pedagogisia keksintöjä arvostetaan ja ihaillaan maailmalla.
”Lasta osallistava muskaritoiminta on niin hieno sosiaalinen keksintö, että siitä voi olla ylpeä. Sen jatkosta ja kehittymisestä on pidettävä huolta.”
Huotilainen onkin huolissaan siitä, saavatko kaikki suomalaiset niin paljon musiikkia elämäänsä kuin he haluaisivat ja tarvitsisivat.
”Korona-aikana vahvistunut polarisoiva muutos on tarkoittanut, että musiikinharrastajat harrastavat sitä todella paljon, mutta ne, jotka eivät harrasta, jäävät kokonaan ilman. Esimerkiksi koulujen musiikinopetuksen valinnaisuus on ajanut meidät tähän tilanteeseen”, hän harmittelee.
Hän suositteleekin, että kouluille perustettaisiin esimerkiksi matalankynnyksen musiikkiryhmiä, missä voitaisiin laulaa ja soittaa kukin omalla tyylillä.
”Olkoon vaikka räppiryhmiä tai bändihuoneita, minne kaikilla on pääsy ja mahdollisuus tulla kokeilemaan.”
Toinen ryhmä, jonka hän pelkää jäävän ilman musiikkia, on laitoksessa asuvat. Varsinkin nyt, kun korona on vähentänyt vierailumahdollisuuksia, ei esimerkiksi monissa laitoksissa tehtyjä konsertti- tai yhteisömusiikkitempauksia ole voitu järjestää.
”Voisiko näitä miettiä nyt vaikka videoyhteyksillä?” Minna Huotilainen kysyy.
Samalla hän jatkaa: ”Toki, jos henkilökunnalla on sopiva koulutus, he tietävät, miten järjestää ja pitää musiikkihetkiä.”
Teksti: Terhi Paavola
