Säveltäjä Kaija Saariahon mielestä jokaisen lapsen pitäisi päästä opiskelemaan musiikkia. ”Soittimen opiskeleminen kehittää lasta motorisesti ja on myös tunneälyn kehittymisen kannalta tärkeää. Taideaineet ja musiikki ovat lasten tulevan elämän kannalta keskeisiä. Niitä ei saa jättää taka-alalle”, hän sanoo.
Kaija Saariahon oma polku musiikin ammattilaiseksi on pitkä ja sekalainen. Häntä on ajanut eteenpäin oma into ja rakkaus musiikkiin.
”Kävin Steiner-koulua ja siellä musiikinopettaja kertoi perheelleni, että minun kannattaisi aloittaa jonkin soittimen opiskelu. No, ensimmäinen soitin oli viulu, ja soittotunnit aloitettiin sitten naapurin tädin kotikutoisella mallilla, mutta innostus syttyi. Rakkaus musiikkiin oli suuri ja kokeilin erilaisia instrumentteja, mutta koska olin arka ja opetus harrastelijamaista, en mielelläni esiintynyt, eikä siihen oikein ollut lapsuudessani tilaisuuksiakaan.”
Säveltämisen hän aloitti jo lapsena, mutta äiti olisi mieluummin kuunnellut hänen soittavan tuttuja kappaleita kuin omia sävellyksiään.
”11-vuotiaana sain kitaran ja sen avulla saatoin etsiä omassa huoneessa musiikkiani”, hän muistelee.
Myöhemmin musiikkiopinnot veivät musiikkiopiston kautta konservatorioon, ja sen jälkeen oli vuorossa Sibelius-Akatemia.
”Pyrin ensin kirkkomusiikkiosastolle. Onneksi minulla meni pääsykokeessa ääni enkä päässyt sinne”, hän nauraa.
Terve järki mukana
Kaija Saariaho on päässyt seuraamaan useamman sukupolven musiikkiopetusta kolmessa eri maassa. Hänen oman alkutaipaleensa kokemuksista on menty huima harppaus eteenpäin.
”Olen huomannut, että musiikkikoulutus Suomessa on lasta kannustavaa. Mukana on paljon tervettä järkeä. Koulutus on lasta motivoivaa musisointia, jossa tehdään musiikkia monipuolisesti.”
Hän on myös nähnyt omien lastensa kautta, millaista musiikkikoulutus on esimerkiksi Ranskassa ja USA:ssa.
”USA:ssa nostetaan lapsen omaa egoa joskus yli äyräiden ja Ranskassa keskitytään lähinnä virheiden korjaamiseen. Kun Suomen koulutusta vertaa näihin maihin, meillä on paljon hyvää.”
Tosin hän pelkää, että Suomessakin musiikkikoulutus on pikkuhiljaa menossa yhä enemmän oppilaita kosiskelevaksi.
”Yhä enemmän mennään cross-overin, popin ja rockin puolelle. Ehkä klassisen musiikin opettaminen koetaan haasteelliseksi, mutta jo yleissivistyksen ja viitekehyksen vuoksi myös klassinen musiikki kuuluu musiikkikoulutukseen.”
Musiikkitunnit tärkeitä lapsen kehitykselle
Keskittymiskyky ja sen puuttuminen on Kaija Saariahon mielestä suuri yhteiskunnallinen haaste, johon pitäisi tarttua. Soittimien opiskelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja juuri näitä tuntuu monelta puuttuvan. Samaan aikaan musiikinharrastamisessa pitäisi säilyttää soittamisen ja harrastamisen ilo, sillä kaikista ei tule ammattimuusikoita.
”Soittaminen kehittää lapsen motoriikkaa, mielikuvitusta ja tunneälyä. Esimerkiksi koulun musiikkituntien vähentyminen on surullista. Taideaineet ja musiikki ovat lasten tulevaisuuden kannalta keskeisiä oppitunteja, jotka ovat nyt jääneet tietoyhteiskunnassa taka-alalle. Terveen ihmisyyden rakentumista ei voi mitata rahassa eikä laittaa excel-taulukoihin. Musiikki auttaa lasta tunneilmaisun ja empatian kehittymisessä, niitä ei saa ottaa lapsilta pois.”
Kaija Saariaho myöntää, että musiikin opettaminen koulussa on haastavaa.
”Opetuksen pitää koskettaa nykylasta. Voisiko opetuksessa käyttää vaikkapa rytmisoittimia, joita kokeillaan, tai voihan kaikenlaisen musiikin kanssa tanssia. Voisi miettiä, miten saadaan opetukseen mukaan fyysisiä elementtejä”, hän miettii.
Lisää rohkeutta
Instrumenttiopinnoissa Kaija Saariaho uskoo hyvän opettajan voimaan.
”Kyllä opettaja on monelle lapselle tärkein motivaation lähde. Jollekin opettajalle haluaa tehdä kaiken. Parhaimmillaan soittotunnilla kommunikoidaan musiikissa, ja ne ovat todella hienoja hetkiä.”
Hän myös toivoo, että opetuksessa lasta kannustettaisiin tekemään omia valintojaan.
”Lapsen kanssa voisi keskustella erilaisista mahdollisuuksista soittaa ja tulkita musiikkia. Voisi kysyä, miten lapsi näkee tai kokeen musiikin ja miten hän pääsee musiikkiin sisään. Näin voisi auttaa jo varhaisessa vaiheessa lasta ajattelemaan, miten hän haluaa ilmaista musiikilla itseään. Uskon, että näin meille kasvaisi ihmisiä, jotka ovat rohkeita.”
Samaa rohkeutta Kaija Saariaho toivoo myös musiikin kuluttajilta, joiden hän soisi löytävän erilaisia vaihtoehtoja musiikkitarjonnasta.
”Ikävä kyllä musiikki on läpikaupallistumassa. Musiikista ja artisteista on kaikilla musiikinaloilla tullut kauppatavaraa. Klassisen musiikin kentällä agenttipeli eriarvoistaa muusikoita, rikkaiden ja köyhien kuilu kasvaa. On valtava määrä loistavia muusikoita, jotka jäävät eri syistä agenttikarusellin ulkopuolelle. Olisi hienoa, jos konserteissa kävijät käyttäisivät omia aivojaan ja löytäisivät myös ohjelmista uusia vaihtoehtoja.”
Koronapandemia onkin pakottanut myös konserttien järjestäjät etsimään uudenlaisia ratkaisuja.
”Pandemia on tasoittanut aikakäsitystämme. Se on myös pakottanut konserttijärjestäjät etsimään erilaisia ohjelmia ja tekemään kokeiluja, jotka ovat osin olleet hyvin virkistäviä. Olen sitä mieltä, että yhä enemmän pitäisi myös klassisen musiikin alalla löytää ravintoa omasta ympäristöstä, konserttituotantoa voisi pohtia tulevaisuudessa enemmän makrobioottisesta näkökulmasta.”
Kaija Saariahon mielestä erityisen tärkeää on, että mitään ei suljeta pois.
”On puhuttava enemmän siitä, miten tärkeää musiikki on ihmisille. Meidän pitää miettiä, miten voimme jakaa musiikkia monipuolisesti ja miten annamme tuleville polville avaimet, jotta heillä on aikaa ja kykyä keskittyä musiikkiin.”
Teksti: Terhi Paavola
Kuva: Raphael Gaillarde
