Musiikkikeskus Resonaarin johtajan Markku Kaikkosen näkemys musiikkikoulutuksen visiosta tiivistyy kahteen sanaan: kaikki soittaa! Yksinkertainen lause kätkee sisäänsä useita näkökulmia.
HelsinkiMission alla toimiva Musiikkikeskus Resonaari tarjoaa erilaisia musiikkipalveluita. Niistä tunnetuin on Resonaarin musiikkikoulu, joka opettaa tavoitteellisesti musiikkia kehitysvammaisille ja muille erilaisille oppijoille. Tämän lisäksi se tarjoaa myös asiantuntijapalveluita musiikkia työssään käyttäville. Lisäksi Resonaari ylläpitää Kaikki soittaa -ammattilaisverkostoa.
Musiikkikeskuksen johtaja Markku Kaikkonen kertoo omassa arjessaan elävänsä visionsa mukaisesti.
”Kaikki soittaa toteutuu meidän elävässä arjessamme. Työni on erityisen antoisaa. Kohtaan jatkuvasti ihmisiä, joilla on oppimispolulla joku yksilöllinen piirre, mikä tulee huomioida, jotta soitto lähtee liikkeelle. On etsittävä keinot ja pian kaikki soittaa.”
Musiikkipedagogi sydänjuuria myöden
”Minulle opettaminen ja pedagogiikka on aina ollut ensimmäinen kiinnostuksen kohde. Oli upeaa, että pääsin opiskeluaikana kohtaamaan ihmisiä, joista tuli esikuviani. Musiikkiterapeutti ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osaston lehtori Petri Lehikoinen oli esikuva, jolla on ollut valtava merkitys elämässäni.”
Markku Kaikkosen mukaan jo opiskeluaika Sibelius-Akatemiassa vei hänet polulle, jolla saattoi kehittää omaa arvopohjaa.
”On niin hienoa uskoa jokaisen ihmisen potentiaaliin heidän lähtökohdistaan riippumatta. Olipa ihmisen taustat millaiset tahansa, voi musiikilla olla vahva osuus elämässä. Työssäni pääsen todistamaan huikeita tuloksia ja oppimispolkuja. Musiikilla on valtava vaikutus ihmisen elämään.”
Hän pitää itseään etuoikeutettuna, että saa olla pedagogi.
”Opettaminen on kivaa ja se on kaiken lähtökohta. Peruskysymys on se, miten kohdataan oppilaat ja kehitetään heidän muusikkouttaan. Ja tähän työhön tarvitaan ammattitaitoisia opettajia – niin nyt kuin tulevaisuudessa.”
Musiikkikoulutuksen mustat aukot pitää löytää
Markku Kaikkonen pitää Resonaaria ja siellä erityisoppijoiden kanssa tehtyä työtä voimavarana koko musiikkikasvatukselle.
”Olemme musiikkikasvatuksessa pioneeriroolissa. Kehitämme jatkuvasti erilaisia tapoja kouluttaa ja opettaa soittamista. Saamme seurata ja kokeilla uusimpia tuulia maailmalta. Monia metodeitamme on voitu soveltaa myös muussa musiikkikoulutuksessa, ja se on hienoa.”
Viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut muutos musiikkikoulutuksessa on Markku Kaikkosen mielestä valtava.
”Kun katsoo taaksepäin huomaa, että muutos ja murros on ollut valtava. Ei 20 vuotta sitten tunnistettu yksilöllisiä opetussuunnitelmia eikä kyseenalaistettu vaikkapa taiteen perusopetuksen tasa-arvon toteutumista. Vaikka elimme mielestämme koulutuksellisessa demokratiassa, meillä oli musta aukko, jota ei nähty.”
Hän muistuttaa, että samanlaisia mustia aukkoja on yhteiskunnassa edelleen.
”Tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää olla avoin ja nähdä yhteiskunta ja sen erilaiset ilmiöt laajasti. Näin löytäisimme ne mustat aukot ja saisimme kaikki tasapuolisesti musiikkikasvatukseen mukaan.”
Timantti, josta on pidettävä huolta
Markku Kaikkonen kuvaa suomalaista musiikkikasvatusta ja -koulutusta sanalla timantti.
”Maailmalla liikkuessa sen huomaa, miten meidän järjestelmämme on ainutlaatuinen. Minut joskus vähän huumorimielellä suljetaan niistä keskusteluista, joissa taivastellaan musiikkikasvatuksen haasteita, yksinkertaisesti siksi, että olen Suomesta ja meillä on kaikki niin hyvin”, hän kuvailee.
Hän muistuttaa, että tähän tilanteeseen ei kuitenkaan saa tuudittautua.
”Timantista on pidettävä huolta. Meidän järjestelmän sisällä toimivien pitää kertoa ja avata, millaista toimintamme on. On meidän kaikkien tehtävä lobata omaa alaamme virkamiehille ja päättäjille. Ja mitä yhtenäisemmin sen teemme, sen parempi. Meidän ei kannata kilpailla resursseista, vaan toimia yhdessä, jotta ne säilyvät ja jotta ihmiset ymmärtävät mikä merkitys musiikkikasvatuksella – ja koulutuksella on.”
Suomalaisen järjestelmän ammattimaisuus ja osaaminen tuli Markku Kaikkosen mielestä loistavasti esiin koronakevään aikana.
”Yks’ kaks loihdimme erilaisia yksilöllisiä ratkaisuja. Totta kai erityisesti meille lähiopetus on ensiarvoisen tärkeää, mutta osin etäopetukseen siirtyminen toi uudenlaisia ideoita, joita varmasti voi käyttää myös jatkossa.”
Tällainen esimerkki voisi olla vaikka bänditreeneihin osallistuminen etänä silloin, kun oppilas sairaana. Vaikka ei pääsekään soittamaan, pääsee oppimiseen mukaan eikä jää ulkopuoliseksi.
”On myös hyvä hoksata, että me kaikki pedagogit osoitimme hurjaa reagoimiskykyä. Se kertoo myös siitä, että meidän opettajiemme koulutustaso on huikea.”
Teksti: Terhi Paavola
